24.2.2012

Rv 13+6

On kiva tehdä suunnitelmia ja unelmoida tulevasta vauvasta.
 Haluaisin vauvan jo syliin!! <33 Heittääköhän vauva nyt kuperkeikkaa? 
Imeeköhän se pientä peukaloaan? Miksi ultraa ei voisi olla kotona? Miltäkohän vauva mahtaa näyttää? Löysin netistä hauskan sivun http://www.makemebabies.com/ Tuolla sivulla voit laittaa omia kuvia ja testata minkä näköisiä lapsia saat. Eihän tuo kuitenkaan pidä paikkaansa ::D Oli kuitenkin hauska laittaa mun ja Antin kuvia.
Olen aika varma, että vauvalle tulee ruskeat hiukset, koska meillä molemmilla
 on oikeasti ruskeat hiukset. Nyt meillä molemmilla on samis mustat.
Vauvalle tulee varmaan vihreät silmät.
 Antilla on vihreät ja mulla on vihreänruskeat.
Minkäköhän pituinen vauvasta tulee aikuisena? 
Itse olen 160cm ja Antti on 190cm.
Vähän hauskaa jos vauvalla olisikin mun naama ja Antin pituus :D
Mua ei enää väsytä niin paljoa kuin raskauden alussa! Eilen valvoin ennätykseeni tänä vuonna! Jaksoin kukkua hereillä puoli yhteen asti xD 
Mua ei enää okseta yhtään, mutta ruokaa tekee ihan koko ajan mieli :D
 Torstaina söin Antin tekemää kanakeittoa ja äsken syötiin Grandiosan pizzat! <3
Innostuin taas tilaamaan vaatteita :D H&M:stä tilasin uudet pinkit pitsi rintsikat ja kaksi äitiysvaatetta kesäksi. Punainen mekko ja musta hame. Tilasin ne yhden koon isompina. H&M:n vaatteissa kestää aina pari viikkoa tulla postiin..
..Mutta Jeans.fi:stä tilasin keskiviikkona harmaan topin ja se tuli jo tänään!! Rakastan sitä ja siihen mahtuu kesällä iso massu! Aijon pukea sen ylleni serkun tytön 1-vuotis synttäreille. Nyt en saa enää tilata itselleni mitään!
Haluan jo ison ison mahan!!
Tää on nyt vaan niin turvonnut ruuista ja hitaasta ruuansulatuksesta :DD
Me mennään Antin kanssa sohvalle nyt katsomaan kauhuleffaa!

22.2.2012

Neekerinsuukko

Aloin tänään aamulla taas miettimään tätä juttua joka tapahtui
 muutamia viikkoja sitten työharjoittelupaikassani. Ajattelin kertoa sen tarinan teille. Tämän postauksen aiheena ei ole sitten vauva tai raskaus vaan syömishäiriö. Ja viimeinen työharjoittelupaikkani oli siis se päiväkodin keittiö ja yhdellä päiväkodintädillä oli syntymäpäivä. Hän toi iltapäivällä kahvipöytään neekerinpusuja. Itse söin yhden ja se oli taivaallisen hyvää <3 Mun mielestä jokainen nainen siinä kahvitauolla otti yhden neekerinsuukon.
Seuraavana päivänä tein aamulla puuroa päiväkodin keittäjän kanssa päiväkodin lapsille. Keittiön ohi kulki se päiväkodintäti joka toi neekerinpusuja ja jolla oli ollut syntymäpäivä edellisenä päivänä. Hän tervehti meitä. Hän oli mun mielestä joku 50-55-vuotias. Sitten hän tuli juttelemaan keittäjän kanssa hetkeksi. Kuulin kun keittäjä kehui hänen tuomiaan neekerinpusuja. Sitten kuulin kun päiväkodintäti sanoi, ettei edes itse syönyt neekerinpusua. Hän jatkoi: ''Olen ollut yli kaksi vuotta karkkilakossa.'' Olin silleen, että voi tyhmää ja turhaa!! Muodokkaalla naisella ei vanhemmiten tule rypyt niin hyvin esiin kuin laihalla naisella ja juuri tuo päiväkodintäti oli tosi hoikka. Mietin siinä, että jos hän söisi enemmän niin hänen naamassaan olevat rypyt eivät paistaisi kilometrien päähän. 
Kun päiväkodintäti poistui keittiöstä lastenhoidon pariin. Sanoin keittäjälle, että en ymmärrä miksi pitää olla karkkilakossa tai jossain lakossa. Siinä ei saavuta mitään muuta kuin itselleen makuelämyksen puutosta. Ihminen elää vain yhden kerran. Miksi ihmeessä pitää kiduttaa kehoa? Miksei vaan voisi nauttia ruuista. Eikä normaalilla herkuttelulla ja syömisella edes liho. Mitä pahaa päiväkodintädille olisi tapahtunut jos hän olisi syönyt yhden neekerinpusun?
Kerroin keittäjälle, että olin ennen itsekkin kauhean tarkka mitä söin. Olin vaalean leivän lakossa, sipsi lakossa.. Keittäjä sanoi siihen, että tosi moni nuori tyttö/nainen on liian tarkka syömisiinsä. Hän kertoi, että hänen yhdellä kaverilla on tyttölapsi jolla on anoreksia. Kysyin: ''Minkä ikäinen tyttö on?'' Keittäjä kertoi, että tyttö on jo yli 20-vuotias. Kysyin ''Onko tyttö jo parantunut?'' Keittäjä sanoi, että tytöllä on nyt parempi vaihe menossa ja hetken päästä keittäjä lisäsi: ''Ei siitä anoreksiasta voi varmaan koskaan parantua.'' KÄÄÄK!! ''Minä olen parantunut!!'' Mun olisi niin mieli tehnyt sanoa. Mun olisi niin mieli tehnyt huutaa: ''Hei jos näkisit mut viisi kuukautta sitten niin, et tuntisi mua!! Minä paranin!'' ..Mutta olin vain hiljaa. Hetken päästä aloin ikävöimään mun vanhaa vartaloa ja mulle tuli tosi tyhmä olo :.( 

Mitä mieltä te olitte tästä tarinasta?

20.2.2012

Rv 13+2

Kävin tänään aamulla äitini ja isini kanssa kirpputoreilla. Katselin 
vauvanvaatteita, mutta en ostanut mitään. Äiti sanoi, että saan serkkujeni vauvoilta niille pieniksi jääneitä vaatteita. Mitä sitä turhaan ostaa liikaa vaatteita, koska vauva kasvaa niin kauheaa vauhtia. Äitiyspakkauksessa tulee myös paljon vaatteita!
 Kun tultiin kirppreilta pois niin soitin Antille, että tulee ulos niin mennään yhdessä kauppaan. Antti olikin jo ulkona ja menossa kauppaan xD Nauroin Antille, että miten se voi juuri mennä kauppaan kun soitin sille, että mennään kauppaan. Antin piti mennä salaa ostamaan mulle kakku, koska mulla on tänään nimipäivä :) <3 Sen yllätys meni pilalle, mutta minä sain päättää mitä syödään tänään ruuaksi ja lopuksi valitsimme yhdessä kakkua. Ruuaksi söimme perunamuussia, kirjolohisuikaleita ja raejuustoa <33 Nami! Mun valitsemat ja Antin tekemät ruuat on kyllä ihan parhaita!
Jälkkäriksi nimipäiväni kunniaksi mansikkakakkua :P <3
Auu! Mun maha halkee! xDD

19.2.2012

Rv 13+1

Kerroin perjantai-illalla äidilleni ja nyt raskaudesta tietää koko suku!! 
Olisin kertonut jo tortaina, mutta torstaina äiti ei ollut koneella. En halunut kertoa juttua puhelimessa vaan kerroin asian Facebook-keskustelussa. Aluksi vaihdoin aiheen vauvoihin. Sanoin, että mun serkku on laittanut kuvan sen vauvasta Facebookkiin. (Serkun pieni tyttövauva on noin kuukauden vanha) Sitten kyselin äidiltä, että miksi mun yksi täti ei voinut tulla raskaaksi. Lopuksi kysyin, että voinkohan koskaan saada lapsia kun mulla oli anoreksia. Äiti vastasi siihen, että kyllä varmaan. Kysyi, että oletteko Antin kanssa puhuneet, koska haluatte ja monta? Sitte sanoin äitille, että lähetin kuvia sun sähköpostiin :DD (Lähetin ultraäänikuvia rv 7+2 ja rv 12+5) Tuijotin hetken Facebook-keskustelua ja pian ruudulle ilmestyi teksti. Ooksä paksuna? Vastasin joo ja äiti kertoi, että oli jo arvannut, koska en ole ollut juomassa ja en ole polttanut röökiä. Äiti ihmetteli miksi kerron vasta näin myöhään, mutta sanoin, että nyt keskenmenon riski on pieni ja nyt siitä voi puhua. Äiti oli tosi iloinen ja ilmoitti asiasta Facebookkiin :DD
  •  Pikkuveljestäni tulee eno ja hän sanoi kivaa :DD 
    Illalla iskä tekstasi kanssani ja tekstiviestin loppuun hän kirjoitti t:pappa  
    Sitten piti kertoa Antin vanhemmille. Toiselle tulevalle mummolle ja papalle. Antti ei suostunut soittamaan joten lähetin Antin isän puhelimeen ultrakuvan. Odotin, odotin, odotin ja odotin. Seuraavana päivänä Antin isä vastasi. En saanut kuvasta selvää. Olin silleen, että voi eiiiiiii. Lähetin toisen viestin. Siinä kuvassa oli teidän tuleva lapsenlapsi. Odotin, odotin, odotin ja odotin. Huh eikä taaskaan vastausta. Sitten lähetin viestin Antin äidille. Viestiin kirjoitin, eiks J kato puhelinta? xD Sitten ne soittaa Antille, mutta Antti ei uskaltanut vastaa xDD Perään tuli viesti onnea :)
    P.S Söin äsken aamupalaksi maailman parasta myslisekamelskaa. Maustamatonta jogurttia, pähkinöitä, rusinoita, banaanin, fitness muroja, mustikoita ja vadelmia :P

16.2.2012

Niskapoimu-ultra

Viime yönä olin paljon hereillä, koska mietin tätä päivää. Tänään mulla oli Hämeenlinnan äitiyspoliklinikalla toinen ultra klo 10:50 ja lääkärille aika klo 11:15. Mun ja Antin yksi poikakaveri heitti meidät autolla sinne. Menimme moottoritietä ja mua jännitti matkalla kauheasti. Ultrassa oli lääkäri ja joku harjoittelija tyttö mukana. Ensiksi lääkäri teki ultran mahan päältä. Ihanaa pikkuinen oli elossa!!! <3 Sitten ultrattiin alakautta. Alakautta tehtävä ultra oli parempi. Ruudulle tuli paljon selvempi kuva. Lääkäri nauroi, koska ei pystynyt mittailemaan vauvan pituuksia kunnolla. Pikkuinen pyöri ja liikkui ihan kauheasti!
 Vauva oli kokonaan noin 6cm pitkä, pää noin 2cm ja jalka noin 1cm. 
Vähän hän on kasvanut viime ultrasta!
Kaikki oli tosi tosi hyvin! <3 Saatiin myös kuva jalasta x) <3
Laskettu aika muuttui 25.8.2012 ja oonkin jo rv 12+5!!!
Rakenneultra on 12.4
Sitten oli vielä toiselle lääkärille aika klo 11:15 Siellä vaan juteltiin mun menneestä anoreksiasta. Lääkäri kysyi, että haluanko ajan ravitsemusterapeutille. En halunnut, koska osaan syödä. Kerroin etten ole käynyt kotona vaa'alla tänä vuonna kertaakaan. Lääkäri sanoi, että aina kun neuvolassa on punnitus niin mun ei tarvitse katsoa painoa :)
Kun ajettiin kotia kohti niin pysähdyttii samalla kahville Linnatuuleen.
Olikin jo kamala nälkä! Ostin kahvin ja tumman leivän jonka sisällä oli tomaattia, kurkkua, voita, salaatinlehti, kinkkua, juustoa ja kananmunaa! Nami! :P

15.2.2012

Rv 12+0

Siksi en pystynyt kirjoittamaan vklp:na mitään, koska mulla oli oksennustauti. Sain taudin työharjoittelupaikasta. Surkea tuuri koska, muutenkin on ollut paha olo raskauspahoinvointien takia ja sitten kaiken kruunasi vielä yrjötauti! Oksetusoloa ja oksennuksia. Oksennustauti alkoi perjantai-iltana. Huomasin, että se ei ollut normaalia raskauspahoinvointia. Menin nukkumaan melkein heti salkkareitten loputtua, koska oli kurja olla ja väsytti. Heräsin joskus yhden aikaan yöllä. Heräsin ja hyiii kurkussa tuntui. Kohta jotain tulee! Juoksin vessaan kovaa vauhtia ja Puppe olikin juuri pesemässä hampaita. Kyykistyin pöntön eteen ja oksennusta lensi. Oksennuksen jälkeen tuli aina hyvä olo, mutta noin 30 min päästä huono olo palasi aina uudelleen ja uudelleen. Vierailin vessanpöntön reunalla ainakin yli kymmenen kertaa pe-la yön aikana. Juomani vedetkin nousivat ylös ja lopulta tuli keltaista mahanestettä. Yhyy. Mulla ei ole koskaan ollut noin pahaa vatsatautia. Makasin koko lauantain sohvalla ja oksensin neljä kertaa lauantaina. Se oli aika hassua. Ei ollut yhtään nälkää vaikka massuni oli ihan ihan ihan tyhjä. Tunsin myös itseni jotenkin kauniiksi. Mahani oli ihan lauta.

Sunnuntaina aloin paranemaan ja maanantaina lähdin taas työharjoitteluun. Maanantaina oli viimeinen työharjoittelupäivä. Siellä oli todella epämielyttävää olla. Yskin ja aivastelin kaiken aikaa. Kun pääsin kotiin niin mulla oli kauhean kylmä. Kuumemittari kainaloon ja kuumettahan oli melkein 38 astetta. Tiistaina/eilen meillä olisi ollut päättärit, mutta en päässyt kipeenä lähtemään minnekään :( Muut meidän luokalta olivat olleet 
Hämeenlinnassa ravintolassa syömässä :P Omnom. Sen jälkeen he olivat menneet koululle kakkukahveille ja saaneet vielä ruusut.
En saanut ruusua, mutta onneksi mulla ei ole enää kuumetta. 
Huomenna minäkin pääsen Hämeenlinnaan. En mene ravintolaan vaan sairaalaan! Huomenna on nt-ultra eli kauan odotettu niskaturvotusultra. Se on vapaaehtoinen ja tehdään 12-13 viikolla. Siinä katsotaan minkä paksuinen on ns. niskapoimu. 
Tällä seulotaan downin syndroomaa. 
  Vähän jännittää etukäteen, mitä jos jotain ikävää löytyykin?? :(
Tolta mun massu näyttää nyt ja häpyluun yläpuolelle tuntuu kohtu<33
Huomenna ultran jälkeen aijon viimein kertoa äidilleni. Jos uskallan?
 Jännittää! Miten mä sanon sille tän xD ?! Oikeesti surkeeta :DDDD
Kerrottiin Antin kanssa jo kolmelle tyttökaverille ja neljälle poikakaverille. Tyttökaverit oli silleen: ''Mitä! Oikeesti? Ihanaa!'' Yksi poikakaveri oli silleen: 
''Mun olis varmaan aika hankkii jo nainen.''
Olen nyt lähetellyt työhakemuksia. Haluan päästä nyt heti haastatteluun, koska maha ei ole vielä kasvanut. Mietin, että jos haastatteluun menisi mahan kanssa niin kyllä se vaan saattaisi olla este, vaikka se ei saisi olla! Olen kuullut tarinan jossa nainen oli menossa kirjoittamaan työsopimusta. Pomo näkikin sen mahan ja oli sanonut ettei nyt tehdä mitään sopimusta.
Ostin viime viikolla Nomination rannekkeen. Olen ihastellut niitä jo tosi kauan<3
 Pitää alkaa sitten ostelemaan siihen niitä paloja.
Tänään tilasin tosi ison boyfriend paidan. Tuolta sivulta.
Näin se elämä muuttuuu. Ennen kirjoitin Googleen sanoja: thinspo, laihdutus, anorexia... Nyt kirjoitan Googleen sanoja: raskaus, vauva, rv 12... 
Loppuun annan teille naurut kuvasta minkä löysin googlesta :DD LOL tää on hei kauhee!!! Nauroin Antin kanssa tätä vedet silmillä. Luonnollinen asia, mutta naurattaa :.DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Postailen huomenna miten ultrassa meni! 
Huomisiin<3

6.2.2012

3 vuotta kihloissa!

 Tänään me ollaan oltu Antin kanssa kolme vuotta kihloissa! <333
Ja tänään mulla oli työharjoittelussa viimeinen arviointi. 
Jeee jee jee sain siitä kolmosen
 Ope sanoi, että olen nyt tarjoilija, koska kaikki arvioinnit on suoritettu!

5.2.2012

Rv 10+4

Parjantaina en ollut siis työharjoittelupaikassa. 
Tallustelin aamulla -21 celsiusasteessa terveyskeskukseen.
 Mulla otettiin verikoe ja ennen tervesykeskukseen menoa mun piti pissata kahteen purkkiin :DD Toista virtsanäytettä varten piti olla pissaamatta 4h ja toista näytettä 2h. Kahden viikon päästä on ultra ja lääkärin vastaanotto Hämeenlinnan sairaalaassa. Siellä synnyin ja siellä myös synnytän. Viimeksi olen käynyt Hämeenlinnan sairaalassa 2010 vuonna ravitsemusterapeutilla.
Eilen illalla kysyin Pupelta, että nukunko hyvin? Se vastasi joo. 
Olen mennyt nyt nukkumaan aina 21:30-22:30 välillä ja nukahdan heti. Nauroin vähän sitä kun ennen nukuin joka yö melkein vaan kaksi tai neljä tuntia. Silloin ei väsyttänyt ja nyt nukun 9-7 tuntia ja nyt väsyttää! :D
Pari postausta taaksepäin joku anonyymi sanoi minulle, että kannattaa varoa syömisiä. Löysin siihen juttuun vastauksen: Äidillä jonka painoindeksi on 42 tai suurempi eli vakavasti lihavalla äidillä on kolminkertainen riski saada hyvin suuri vauva kuin äideillä joiden painoindeksi on 22,6 tai pienempi. Tutkimuksen mukaan riski on kiinni siitä paljon äiti painaa, kun hän tulee raskaaksi eikä niinkään siitä kuinka paljon hän lihoo raskausaikana.
Näin paino jakaantuu raskauden aikana:
Lapsi n. 3,6 kg
Lapsivesi: n. 0,8 kg
Rinnat: n. 0,4 kg
Neste kudoksissa: n. 1,2 kg
Istukka: n. 0,6 kg
Kohtu: n. 1,0 kg
Verimäärä: n 1,2 kg
Rasva: n. 3,5 kg
Yhteensä: n 12,3 kg
Eilen mulla meni sipsilakko pois :DD
14 kuukautta sitten olin viimeksi syönyt sipsiä. Nam! :P
Käyiin äsken äänestämässä ja multa kysyttiin paperit.
 Näytänkö muka 17-vuotiaalta? xD

2.2.2012

Rv 10+1

11. raskausviikko alkoi tänään! Nämä seuraavat tekstit olen ottanut suoraan Vau.fi:stä

Sikiön paino: 2,5-4 g
Sikiön pituus päästä peppuun: 33–41 mm

Tämän viikon alussa alkio on kahdeksan viikon ikäinen, ja koska kaikki rakenteet ovat nyt muodostuneet, alkiovaihe päättyy. Alkiosta on kasvanut sikiö. Latinaksi sikiö, foetus, tarkoittaa pientä ja nuorta. Tämän pikkuisen ensisijainen tehtävä onkin nyt kasvaa ja kypsyä syntymään saakka.
Sormet ja varpaat näkyvät nyt selkeästi ja käsivarret ja jalat ovat lähestulkoon oikeilla paikoillaan. Käsivarret ovat taipuneina kyynärpäistä ja ranteista ja ne ovat jo sen verran pitkät, että kädet yltävät koskettamaan toisiaan rinnan yli. Tästä eteenpäin kädet ja jalat kehittyvät hieman aikaisempaa hitaammin.
Aivot, jotka muodostuvat nyt kahdesta suuresta puolikkaasta, alkavat hieman saadan sikiön liikkeitä hallintaansa. Sikiöllä on nännit ja pian se osaa pissata, kun munuaiset alkavat tuottaa virtsaa. Silmäluomet peittävät silmät lähes kokonaan ja nenänpää tulee näkyviin tällä viikolla. Kitalaki muodostuu ja ylähuulen kehitys päättyy. Ensimmäinen kunnollinen ihokerros peittää sikiön ja sen luinen ranka, alkaen ylävartalosta, muuttuu vähitellen rustosta luuksi.
NAINEN
Muista, että ajatuksesi ja tunteesi ovat tärkeitä lapsellesi. Vaikka olet tiennyt uudesta elämästä sisälläsi jo joitain viikkoja, epätodellisuuden tunne saattaa tulla yhtäkkiä: ”Onko siellä ketään?” Kyllä siellä on jotain – jotain ihmeellistä ja kehosi valmistautuu uuteen tehtäväänsä.
Kohtu on nyt greipin kokoinen.
Rinnat kasvavat ja joidenkin täytyy jo nyt hankkia isommat rintaliivit. Pidä selkäsi suorana, pääsi pystyssä ja rinnat tanassa vaikka ne tuntuvatkin aroilta. Se tekee sinulle hyvää ja saat hienon ryhdin.
Monet naiset saavat jokseenkin merkillisiä mielihaluja raskauden aikana. Heidän voi tehdä palavasti mieli tiettyjä ruokia, joita heidän on saatava ehdottomasti heti paikalla. Nämä voivat olla mitä tahansa suolakurkuilla terästetystä jäätelöstä hernekeittoon siroteltuihin lakritsinpalasiin. 
Yleensä nämä mielihalut ovat täysin harmittomia, joskin eriskummallisia. Niiden syytä ei tunneta, mutta arvellaan, että odottavan äidin elimistö vaistonvaraisesti vaatii tarpeellisiksi katsomiaan ruoka-aineita, jotka sisältävät tärkeitä ravintoaineita ja suoloja.

Huomenna en mene työharjoitteluun, koska menen terveyskeskukseen!