9.4.2012

Synnytys ajatuksia

Synnytys lähestyy päivä päivältä. Suurin osa synnytyksistä käynnistyy raskausviikkojen 38-42 välillä joko supistuksilla tai lapsiveden menolla. 
Mitä lähemmäksi sitä mennään niin sitä enemmän sitä mietin. Inhoan kipua. Enkä osaa yhtään kuvitella miltä juuri se kipu tuntuu? Se on kuulemma sietämätöntä ja maailman kovin kipu. Nänniläväreiden ottaminen sattui eniten mitä nyt muistan. Sattuuko siis jalan sahaaminenkin vähemmän? Vai voiko sitä edes verrata mihinkään muuhun kipuun? Enkä edes tiedä miltä supistukset tuntuvat, koska ei ole supistellut. Supistukset tuntuvat kuulemma menkkakivuilta, mutta 100 kertaa kovempina.
Olen lukenut netistä synnytykertomuksia ja katsonut YouTubesta synnytysvideoita. Ne videot näyttävät todella pelottavilta. Naiset huutavat videoissa ja jo sitä huutoa on paha katsoa. Miten ihmeessä vauva voi mahtua niin pienestä aukosta ulos?
 Joka kolmannella naisella joudutaan synnytyksesssä leikkaamaan väliliha. Auts!! Välillä oikein toivoisin, että mulle tehtäisiin sektio. Antin äiti on synnyttänyt Antin sektiolla siksi, koska Antti ei kääntynyt oikein päin. 
Kummallakohan tavalla synnytän? 
Alatiesynnytys on yleisempää ja se kestää noin 8-20 tuntia. Sektio kestää noin 30-40 min. Normaali alatiesynnytys kestää ihan sika kauan ja sattuu varmaan paljon. Sektio on reilusti nopeampi. Sektiosta palautuminen kestää taas kauemmin. Nainen on luotu synnyttämään alakautta ja siitä nainen palautu nopeasti. 
Normaali synnytys jaetaan kolmeen vaiheeseen: avautumisvaihe, ponnitusvaihe ja jälkeisvaihe. Avautumisvaihe kestää ensisynnyttäjällä noin 8- 12 tuntia. Ponnistusvaihe kestää ensisynnyttäjillä noin 40-60 min. 
Jälkeisvaihe on se kun istukka tulee pois.
Muistan kun pienenä äitini kysyi minulta, että haluaisinko isona lapsia.
Vastasin joo. Äitini mietti silloin, että kun minä olen aikuinen niin synnytyksen eivät varmaan satu niin paljoa kuin silloin kuin äitini synnytti minut. Minun mielestäni kivunlievitykset eivät ole muuttuneet suuntaan eikä toiseen. On ainakin ilokaasu, epiduraalipuudutus, selkäydinpuudutus ja kohdunkaulanpuudutus.  
Haluaisin, että Antti hieroisi mun selkää. Haluan koittaa
 kuumaa suihkua. Haluaisin myös koittaa ilokaasua. Serkkuni kertoi,
 että häntä se alkoi oksettamaan. Ehkä otan sen epiduraalin!
Silloin kun äitini synnytti minut niin hän oli mennyt sairaalaan keskiviikkoiltana ja synnyin vasta torstai-iltana. Oli ollut aika raskas synnytys. Äitini oli ihan väsynyt ja synnyin lopuksi imukuppisynnytyksellä. Tätini taas kertoi, että hänen esikoisensa synnytys kesti 8 tuntia ja hänelle ei annettu mitään kivunlievityksiä, koska siitä on jo yli 30 vuotta aikaa. Antin äiti kertoi mulle just äsken, että Antin pikkuveljen synnytys ei sattunut melkein yhtään. Jokainen synnytys on erilainen. Mua jännittää nyt vähän tuleva synnytys niin kuin varmasti jokaista tulevaa äitiä. Kertokaa jotain synnytyskokemuksia tai synnytys juttuja!!?

21 kommenttia:

  1. http://karostardust.blogspot.com/2011/12/pieni-prinsessa-on-syntynyt.html

    Tuossa on mun synnytyskertomus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon muuten joskus lukenu sen x) Luen uudestaan! :)

      Poista
  2. Sun blogia on nykyään niin ihana lukea, ehdottomasti yks lempiblogeja! Oon niin ilonen ku nään että oot postannu :--)

    VastaaPoista
  3. Meijän pikkujoel synty tosi nopeesti, synnytys kesti pikkusen alle kuus tuntia, että ei ne aina oo niin pitkiä ne ensimmäiset synnytyksetkään. Kipu oli kyllä kova,(supistuskivut oli hirveitä) mutta välilihan leikkaamista ja repeämistä en edes tuntenu muilta kivuilta, että ne ei ainakaan taida olla ne kovimmat kivut synnytyksessä. Ite olin kuitenki kuvitellu kivut vielä satakertaa pahemmiks mitä ne sitte loppujen lopuks oli, vaikka en ookkaan aiemmin ikinä niin kipee ollu. Mun mielestä pahinta oli repeämän ja välilihan ompeleminen, koska siinä vaiheessa oli jo niin väsyny,ettei kestäny kipua yhtään! Epiduraali hävitti supistuskivut kokonaa, ponnistusvaihe oli kipee mutta siinä vaiheessa mulla vissiin alko se puudutuksen teho laskea eikä sitä ehitty lisätä. Spinaalipuudutus auttaa kuulema enemmän ponnistusvaiheessa ku epiduraali, mutta sitä harvemmin ensisynnyttäjille annetaan. Joel synty vinottain, joten imukuppia käytettiin, se oli ennemminki helpotus..
    Kaverini synnytti sektiolla, ja sitä en kyllä haluais kokea. Kesti kuulema kauan parantua ja ja alkuun oli hirvittävän kipee, paljo voimakkaampia kipulääkkeitä joutu käyttää ku alatiesynnyttäjät.
    Loppujenlopuks kaikilla menee synnytys omalla tavallaan, mutta sen sanon että ei sitä kannata pelätä, mun mielestä se ei ollu niin hirveä kokemus mitä mulle kerrottiin. Siitä huolimatta, että synnytyskanavan reuna repes, väliliha leikattiin ja haava vielä yllättäin tulehtu enkä pystyny istumaan. Silti oon valmis tekee sen vielä monta kertaa uuellee, palkinto on niin loistava! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva lukee toisten tarinoita. Äiti kerto et supistukset sattuu enemmän ku se ponnistus. Eikä mua kauheasti ees pelota. Varmaan kuvittelen kans sen kivun kovempana :D Jospa olisin jo synnyttäny xD Mut raskaana oleminen on kyl kivaa :D

      Poista
    2. Joo kyl ne supistukset sattu enemmän, mut mulla se puudutus sitte autto niihin. Harmi vaa että loppu sitte ponnistusvaiheesa, nii en tiiä mite hyvi se ois loppuu asti auttanu :) Mää kyl haluan uuestaanki raskaaksi. :)

      Poista
  4. mun pikkuveli synty sillee et siitä ku ambulanssi tuli sairaalalle(äiti oli kyydissä) siihen ku pikkuveli oli maailmassa nii meni vain noin 10 minuuttia. eli siis tää mun pikkuveli oli toinen lapsi. iskä sano et yleensä toiset lapset on nopeempia syntymään kuin ekat. mutta kuten sanoit, jokainen synnytys on erilainen

    VastaaPoista
  5. Mun kaveri vasta kertoi viime viikolla, ettei sen oma synnytys sattunut yhtään. Epiduraalipuudutus jouduttiin laittamaan kaksi kertaa, kun ensimmäisellä kerralla ei vaikuttanut ollenkaan. Sen jälkeen vaan ponnistusvaiheessa konttausasentoon ja that's it. :) Ei ollut vaikea synnytys, vaikka olikin ensimmäinen mutta kyllä siinä avautumisvaiheessa kesti monta tuntia.
    Itse oon kanssa suunnitellut ottavani epiduraalipuudutusta ja sektiotakin ajattelin, muttei ole kuulemma vapaasti valittavissa tässä kaupungissa, vaikka vasta luin jostain jutusta, ettei alatiesynnytys ole pakollinen jos haluaa tehdä sektiolla synnytyspelon vuoksi. :o
    Itse oon tuntenut pari kertaa omasta mielestäni (voin olla väärässäkin) harjotus supistuksia ja ne on nimenomaan menkkakipuja kovimmillaan ja kohtu tuntuu kovemmalta supistuksen tullessa.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi10.4.12

    Mä synnytin ihan sektiolla, kun mulla oli todella paha ja pitkään jatkunut raskausmyrkytys- oli vaarassa vauvan ja mun henki.
    Mun leikkaus kesti noin 12minuuttia ja otin spinaali puudutuksen. Tunsin silti, kun mut leikattiin ja kudoksia siirreltiin.
    Mulla kun oli ennen synnytystä supistuksia ja käyrillä ne oli tosi isoja supistuksia, en edes tuntenut niitä! Sekin on niin ihmisestä kiinni :)
    Toivon, että olisin saanut synnyttää alakautta. Mutta valitettavasti raskausmyrkytys on äidiltä tyttärelle (hyvin hyvin usein) perityvä ja toistuu melkein jokaisen raskauden kohdalla, jos omalla äidillään on se.

    Enkä mä ole vieläkään täysin palautunut siitä leikkauksesta, vaikka siitä on jo 10kk aikaa!

    Liikkuminen tekee vieläkin välillä tuskaa ja arpea vihloo hirveesti.

    VastaaPoista
  7. Haluisin synnyttää mahdollisesti seuraavan alakautta, kun esikoinen leikattiin, kun synnytys oli jatkunut yli vuorokauden. Leikkauksen jälkeen sairastin kohtutulehduksen ja haava on edelleen kipeä, vaikka kaikesta on melkein puolitoista vuotta..:D sektiosäkki ei palaudu niin helposti.

    VastaaPoista
  8. Anonyymi10.4.12

    Kannatan ehdttomasti että synnytät alakautta, koska paranet todella hitaasti leikkauksesta etkä saa kantaa pikkuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep kyl se alakautta on parempi! mut alapää repee ja se pelottaa :DD

      Poista
    2. Mitäs paskaa tääl suolletaan, ettei vauvaa sais kantaa?
      Mä sain ainakin heti?

      Poista
    3. Anonyymi12.4.12

      Kai sekin riippuu missä kunnossa on leikkauksen jälkeen. Mun serkku ei saanut kahteen päivään kantaa lastaan sektion jälkeen.

      Poista
  9. Mäkin sanoisin, et alakautta! Niin haluan itsekin, vaikka eihän sitä tiedä miten käy sitten :D Syksyllä kun mulla oli se keskeytynyt keskenmeno ja tyhjennys tehtiin samoilla lääkkeillä, millä synnytys käynnistetään niin voi että niitä supistuksia! Itkin vessassa neljä tuntia putkeen ja yöllä lähdettiin ensiapuun kun se oli niin sairasta. Söin vahvoja panacodeja kolme päivää. Ne supistukset on kuulemma samanlaisia kuin synnytyksessä, niin mulle ainakin äitiyspolilla sanottiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis syönyt panacodeja niiden supistusten takia, vaan niiden muiden kipujen

      Poista
  10. Alakautta, se on kuitenkin se luonnollinen tapa. Tietty sektio on joillekkin se ainoo vaihtoehto, eikä siinä mitään. Kaikilla on kuitenkin erilainen kipukynnys, joten tollasta on mun mielestä paha ruveta vertaamaan että mikä sattuu eniten:o Onhan noita kauhutarinoita missä sitä tuskaa on kestäny yli 12h, mut mulla ja siskolla kesti kummallakin vaan reilu tunti! Sulla on kuitenkin onneks vielä aikaa miettiä :)

    VastaaPoista
  11. Usein väliliha leikataan, mikäli repeämisen riskiä on (kuulostaa hurjalta, mutta leikkaaminen on paranemisprosessiltaan se kivuttomampi vaihtoehto + pienempi infektioriski yms).
    Sektiolla synnyttäneillä äideillä on useammin ongelmia maidonnousussa & imetyksessä kuin alateitse synnyttäneillä.

    Kannattaa käydä vaikka kirjastosta tms. lainaamassa aihetta käsitteleviä kirjoja ja siellä neuvolassa/synnytysvalmennuksessa noista voi kysellä enemmän.

    Onnellista odotusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa nykyään annetaan mieluumin hieman revetä luonnollisesti kuin leikataan välilihaa. Leikkaamista yritetään viimeiseen asti välttää koska se vaatii paljon tikkejä ja paranee huomattavasti hitaammin kuin luonnollisesti tullut lievä-keskitason repeämä. Kuitenkin joskus leikkamainen on parempi vaihtoehto. Tämäkin käytäntö riippunee paljon paikasta.

      Itse synnytin TAYS:ssa ja siellä painettiin välilihaa lämpimällä pyyhkeellä, sen oli tarkoitus ehkäistä repeämistä. Repesin kuitenkin hieman, 6 tikkiä tuli. Kätilö sanoi, että parempi niin, koska leikaamalla olis tullut paljon enemmän tikkejä.

      Olen siis synnyttänyt alateitse. Avautumisvaihe kesti jotain reilu 13h ja ponnistusvaihe 15min. Sain epiduraalin ajoissa ja se olikin taivaan lahja. Ilokaasu ei auttanut mitään. Kuumageelipussit oli ihan ekana ja ne auttoikin hieman tiettyyn pisteeseen asti. Kotona ollessa kuuma suihku auttoi selässä tuntuvii supistuksiin.
      Minulla supistukset tuntuivat selässä ja alhaalla lantiossa sekä reisissä, ei varsinaisesti mahassa niinkuin harjoitussupistukset.

      Ponnistusvaihe oli helpotus, joskin eopäusko valtasi kun piti aloittaa puskeminen "eihän se voi sieltä mahtua!" :D Epiduraali vaikutti vielä siinä vaiheessa niin hyvin, etten tuntenut juuri kipua mutta supistukset tunsin hyvin ja osasin ponnistaa oikeaan aikana. :)

      Voisin synnyttää milloin vain uudestaan! :D

      Poista
  12. Alateitse kannattaa :)

    Omalla kohdallani onneksi oli "helppo synnytys" kokonaisuudessaan vain muutama tunti eikä mitään repeämiä. Eikä itse synnytys sattunut ollenkaa.
    Mutta tämähän on myös aika henkilökohtaista miten sattuu ja kelläkin.
    Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ^^

    P.S. sait uuden lukijan : )

    VastaaPoista