11.7.2012

Rv 33+4 Neuvola

Olin tänään neuvolassa. Aika oli 11:00
Mulla ei ollut taaskaan omaa neuvolatätiä, koska hän oli vieläkin kesälomalla.
Tää käynti oli kaikista nopein. Oman neuvolatädin kanssa saattaa vierehtää melkein tunti,
mutta tää neuvolakäynti kesti varmaan vaan 15 minuuttia.
Pissa: puhdas.
Turvotus: Ei ole.
Verenpaine: 124/77
Tarjonta: Raivotarjonta
Hemoglobiini: 131 ja laastari meni sen jälkeen ihan vereen :D
Paino: Eka se nainen sanoi, että voit käydä tossa vaa'assa. Sanoin, että olemme tehneet aina silleen mun oman neuvolatädin kanssa, että olen mennyt väärinpäin vaakaan, koska en halua tietää painoani. Sitten menin väärinpäin vaakaan ja nainen sanoi, että paino on laskenut. Miten se voi laskea? Syön paljon ja eilen illalla vedin koko viinirypäle paketin 500g kerralla ja vielä lohta ja leipää. Kavereiden kanssa oltiin uimassa ja grillaamassa ja söin siellä eniten. Söin 4 makkaraa xD
ja Antti söi vain 2 makkara. Vauva on jo niin iso, että se syö mua xDD
Sf-mitta: 28. Se oli viimeksikin sama. On mun maha kasvanut, koska napa tulee enemmän ulos kuin kaksi viikkoa sitten. Siihen vaikutti se kun oli eri mittaaja ja jos vauva oli eri asennossa.
Otin kuvan neuvolakortin sf-mitta diagrammista. Menen koko ajan vähän alakäyrällä.
Vauvan sydämen syke: 140+
Liikkeet: ++

Seuraava neuvolakäynti on maanantaina 23.7 klo 13:20 ja samalla ultrataan ja katsotaan, että mahtuuko vauva tulemaan mun lantiosta.
 Toivoisin, että mun kohdunsuussa olisi silloin tapahtunut jo jonkinlaista muutosta.
Mun raskauden tän hetkiset huonot puolet ovat vain 
kuumuus, koko ajan kusella ja unettomuus. Liitoskipuja vähän, mutta eivät haittaa elämää.

Sitten kuvia jotka otin eilen illalla.
Taidan säästyä raskausarvilta :) Neuvolantätikin sanoi, että mulle ei ole tullut yhtään arpea. 
Kysyin, että voiko niitä vielä tulla. Täti sanoi ettei mulle varmaan enää tule. Kerroin ettei äidillenikään tullut ja kysyin vielä, että eikö se olekkin periytyvää. Neuvolatäti sanoi kyllä ja lisäsi siihen vielä sen, että siihen vaikuttaa myös vatsan kimmoisuus ja kiinteys. Olen rasvannut vatsaani joka ilta, mutta en usko, että rasvaaminen edes vaikuttaa siihen. Jos iho repeytyy niin se 
repeää kyllä niin syvältä ettei rasvaaminen voi vaikuttaa siihen.
 
Iso massuliinini<3
Pystyttekö kertomaan noista kuvista, että onko mun maha jo laskeutunut?
 Itse en huomaa mitään! Tuntuu, että vauva on keskellä :D 
On tosi helppo hengittää ja olla, mutta mikään ei paina alhaallakaan. 

Mulla ei supistele yhtään. En ainakaan huomaa mitään. Mietin kaikkea, että meneeköhän yliaikaiseksi 
ja joudutaankin käynnistämään? Vai alkaakohan synnytyssupistukset vaan yhtäkkiä?

Odotan synnytystä innolla ja kauhulla!
Olen miettinyt sitä nyt paljon. Se pelottaa aika paljon. Tosi paljon nyt kun alan miettimään! Eniten mua pelottaa se kipu. Miltä menkkakivut voi tuntua sata kertaa kovempina? :S Ei edes ole ollut menkkoja vuosiin niin vähän vaikea muistaa :D Koko synnytys on mulle ihan uutta. Verta en pelkää. Eikä mua pelota ne supistuskivut. Eniten pelottaa se toka vaihe. Ponnistusvaihe pelottaa eniten. Kyllä ponnistaa osaan, mutta alapää venyy vauvan pään kokoiseksi!! Apua. Sattuu! Miten se voi oikeasti muka mahtua tulemaan sieltä? 

Olen katsonut synnytysvideoita ja mun pitää aina ottaa äänet pois, koska tekee 
niin pahaa kuunnella kun ne naiset huutavat. Olen lukenut vaikka kuinka monta synnytyskertomusta. Mikään ei ole ollut samanlainen. En halua, että mun synnytys kestää kolmea päivää. Haluaisin, että se kestäisi vaikka 9 tuntia, mutta itse siihen ei en voi mitenkään vaikuttaa. Mua pelottaa, että menen synnytyksessä shokkiin tai paniikkiin. Silloin pitää vain miettiä, että nainen on luotu tähän! Otan vastaan kivunlievityksiä jos tarvitsen. Ilman kipua se ei ole sen arvoista. 
Kipu loppuu kun saan vauvan syliin<3

Haluan oikeasti jo sen päivän kun lähden synnyttämään!!
Mutta nyt nautitaan mansikoista! :P

32 kommenttia:

  1. Anonyymi11.7.12

    luin äsken sun koko blogin läpi! oot aivan ihana ja haluun toivottaa teille paljon onnee tulevaisuuteen ! <3 oot tosi rohkee! Kun luin tän koko blogin tajusin et munkaan ei tarvitse laihduttaa vaan näin on hyvä olla. Ennen olin todella ahistunut (oon siis 165cm/57kg) et oon vähän pulska ja blaa, mut sit ku katoin kaikkii kuvii mis olit viel tosi alipainonen tajusin et VITSI oot kyl NIIN paljon paremman näkönen nyt terveenä<3 joten tästä päivästä lähtien (kiitos sinulle :)!) en aio enää laihduttaa vaa elän tässä hetkessä ja nautin kaikesta ! tsemppiii teille <3 -kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana komma ::) <33 Ja hei et oo mikään pulska!! Bmi:skin on tosi hoikka :) Oon onnellinen jos mun blogista oli sulle apua etkä enää oikeasti laihduta!! :) <33 Hymyilen täällä :) Nauti elämästä ja tsemppiii :)

      Poista
  2. Mun äidille ei tullu vatsaan ollenkaa raskaus arpia (5kertaa raskaana) mut mulla repsahti maha tosi pahan näköseks ihan viimeisillä viikoilla, oliskohan ollu 37 tai 38? Mä pelkäsin synnytystä ihan älyttömän paljon ja mietin just kaikkea samaa mitä säki, mut otin sen asenteen että siellä sairaalassa on kätilöitä ja lääkäreitä jotka osaa auttaa ja neuvoa, eihän kuitenkaa ykskään lapsi sinne oo jääny :D mäki aluks pelkäsin sitä toista vaihetta mut nyt ku miettii ni kauhein osuus siinä oli se ku piti odottaa että kohdun suu on 10cm auki, ja ne järkyttävät supistukset samalla (en haluu pelotella) ja sit ku sain epiduraalin, pystyin olee pari tuntii ihan rauhassa ja oli tosi hyvä olo, mut sit alko kauhee ponnistamisen tarve ja se on ihan sanoin kuvaamattoman kauheeta ku ei se kipeetä tee mutta tuntuu niin oudolta eikä maha ittelleen mitää ku kroppa kouristaa ja ponnistaa iteksee :D muaki pelotti ihan kauheesti että en uskalla ponnistaa jos repeen mut kannattaa miettii et mitä lujempaa ponnistaa miettimättä mahdollisesti tulevista kivuista ni sitä nopeemmin se on ohi ja kun se on ohi ni koko elämä muuttuu! :) Tsemppiä loppuraskautee, tää on niin jännää aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi niin myöhään ehti viel tuleen :/ toivon et ei tulis mut ei se silleen ees haittaa jos ne sit haalistuu pois ja vauva on tärkeempi ku joku maha :) <3

      Luin sun synnytystarinan just viime viikol uudestaan ja olin lukenu sen jo aikasemminki :)

      Haluan kans epiduraalin!

      Kiitti kommasta :)

      Poista
  3. Anonyymi11.7.12

    Sama homma! Pelkään ponnistamista yli kaiken! Ja yhessä Vauvan tarina jaksossa kätilö toi ison peilin synnyttävän naisen alapään eteen ja se sai kattoo, mitä tapahtuu ko ponnistaa ja näki vauvan tulevan ulos. Ite en haluis nähdä!

    Mut se kaikki kipu on sen arvosta. <3

    Jos et tiiä sun painoo, ni etkö lue ikinä sun äitiyskorttia, ko sielhän on merkattu paino joka neuvolakäynniltä? :) Kiinnostaa vaan. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen tietenki mun neuvolakorttii!! Miten muuten mä tänne voisin kirjoittaa kaikki hemoglobiinit ja verenpaineet :D Ne neuvolatädit ei merkkaa sitä mun painoa neuvolakorttiin, koska sovittiin alussa silleen :)

      Poista
    2. Hyiii en kyl vois kattoo millään peilillä sinne xD

      Poista
  4. Itse oon rasvaillu sillon tällöin, yleensä kun tulen suihkusta mutta eipä oo paljoa auttanut näihin arpien ilmestymisiin. :( Sul on ihanan pyöreä maha! <3
    Mulla menee toi sf-mitta ton ylimmän katkoviivan yläpuolella, eli yli käyrien. :D Vauvasta tulee varmaan aika iso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan ihosta kiinni :/ Kyl ne sit haalistuu!! Mul tuli kyl rintoihin sillo ku aloin odottaa ja nää on haalitunu jo sillee et ei enää näy ja murrosiässä tuli reisiin eikä niitkää enää näy :)

      Sul saattaa vaan olla kohtu edessä ja mul takana. Mul voi silti tulla joku 4 kilonen poika ku syön kuitenki paljon :DD En tiiä, mut oon lukenu sellassii juttuja, et pieni maha mut iso vauva tai iso maha ja pieni vauva :D

      Poista
  5. Hih, sä olet kyllä tosi sympaattinen! :)
    Mäkin pelkäsin ennen synnytystä just sitä ponnistusvaihetta ja kaikkea mitä siihen loppuvaiheeseen liittyy, että jos joutuu leikkaamaan välilihaa tai käyttämään imukuppia..ja pelkoa ei yhtään vähentänyt ne kaikki vauva-ohjelmat mitä katoin, ja missä synnytettiin ja aina tuli jotain komplikaatioita...:-D ja todellakin, ne tuskanhuudot on kamalia.

    Vasta rv 30 kun jäin saikulle synnytyssupistusten takia, aloin tajuamaan millaista se kipu tulee olemaan, ja että vähiten kannattaa pelätä sitä ponnistusvaihetta, koska silloinhan kaikki on jo melkeen OHI! Mun mielestä supistuskipuja kuvaa parhaiten sana "poltto". Mutta ei sitä kipua voi kuvailla, se pitää itse kokea. Siksi sitä on miehille niin vaikea selittää, ei ne koskaan tunne sellaista kipua.

    Mutta se hyvä puoli siinä supistuskivussa on, että ei ehdi ajattelemaan mitään muuta kuin synnytystä ja näin ollen ei pysty myöskään alkaa flippailemaan tai saamaan mitään paniikkikohtauksia :D kipu ei anna sijaa sellaiselle! Se on vaan mentävä supistuksesta toiseen, eikä silloin ehdi pelätä mitään.
    Luonto hoitaa :)

    Muistan, kun synnytys oli ohi ja sain vauvan ekan kerran rinnalle enkä KOSKAANIKINÄMILLOINKAAN ole ollut niin onnellinen <3 ja samaan aikaan pamahti naapurihuoneeseen nainen joka huusi tuskissaan, se oli kauheen kuulosta...:D muistan, että naurahdin silloin kätilölle että "Ihanaa kuunnella tota, ihanaa että se en ole enää minä!" :D

    Tsemppiä hirveesti, älä pelkää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana teksi! :) KIITOS! :) ♥

      Poista
  6. oho, sori hirvee romaani! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään :DDD oli kivaa lukee :)

      Poista
  7. Anonyymi11.7.12

    Entinen anoreksia taitaa jotenkin vaikuttaa tohon vauvan kehitykseen. Kyllä se siitä vielä kasvaa ja syntyy terveenä :) Jäin tuijottamaan tota sivumaha kuvaa; älyttömän söpö ::) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihmeessä se anoreksia voi sen kokoon vaikuttaa!? Olin jo ihan melkein normaalipainoinen kun alotin odottamaan ja syönyt koko ajan paljon. Kerran tänne tultiin hakkuun, et syön liian paljon ja et varo vauvas kasvaa liian isoksi ja nyt sanotaan et liian pieni. Sehä menee kasvukäyrän sisälle ja koko ajan kasvanu!
      Katottii äitin neuvolakorttii ja verrattiin mun nii sillo ku äiti odotti minua niin sil oli ollu viel pienempi maha ku mulla tässä vaiheessa. Täti taas kerto, et kukaa ei koskaa huomannu et se oli raskaana ku silläki oli pieni maha. Meijän suvussa on naisilla kohtu takana niin ettei mahasta kasva älyttömän iso.
      Kirjotin viel tohon et mulla oli eri neuvolatäti nii mittaan vaikutti ehkä se kun se varmaan mittasi eri kohdasta tai jos vauva on eri asennossa mahassani niin sekin vaikuttaa.
      Kyl se on kasvanu täs kahden viikon aikana, koska mun maha on kasvanut, napa tulee enemmän ulos ja vauvan potkut on koventunu niin et sattuu välillä.

      Poista
    2. Anonyymi12.7.12

      Sitten se on vaan suku"vika" :) Mut kuten sanoin, kyllä se terveenä syntyy, ei huolta! Mun mielest et syö paljon, ku vauvakin tarttee ravintoa.

      Poista
    3. Anoreksiani ei oo vaikuttanu vauvaan mitenkään painoarvio oli viime käynnilla 3200g-3400g

      Poista
  8. Anonyymi11.7.12

    miksi et halua nähdä sun painoas? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillo ku aloin odottaan niin tammikuussa mulle varattii ylimääränen aika lääkärin kaa mun anoreksia taustan takia ja se sano et tee silleeen et et katso painoas ja neuvolatäti vaan kirjaa sen itselleen ylös.
      Sit mietin sitä et jos katson nii sit se alkaa ahdistamaan niin parempi et syön kunnolla enkä tiiä mitä painan :)
      Voisin toisaalta nähdäkkin ja meinasin tänään katsoa. Mut en tee sillä tiedolla mitään niin katson mielummin peilistä :)

      Poista
  9. Toivotaan että synnytys olisi mahdollisimman helppo ja nopea, mulla ja siskolla kesti kummallakin synnytys pari tuntia vaan!:) Sulla on mennyt niin hyvin tähän asti, jos ei pahempaa kipua ole ollut eikä arpia, niin jospa jatkuisi samalla mallilla loppuunkin?:p tsemppiä, oot ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ku sun sikolla oli nopeesti synnytykset ohi :)
      Sä oot ihana <3 :)

      Poista
  10. ei mulla oo nyt muuta sanottavaa kun vain tsemppiä ja onnellisia kesäpäiviä. <3 samana päivänä kun meet taas neuvolaan mä nousen koneessa amsterdamiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sulle onnellisia kesäpäiviä <3 :)
      Hahaa :D Pidä hauska matka :)

      Poista
  11. Anonyymi11.7.12

    Voi Heli sä oot oikeesti aivan ihana! :) Sun blogin lukemisesta tulee tosi motivoitunut ja turvallinen olo. Odotan aina innolla, että millon oot kirjottanut lisää sun uudesta, iloisesta elämästäs. Toivon, että joskus minäkin voisin taas nauttia sinunlaillasi elämästä ilman ahdistusta ja syömisen kanssa kamppailua.. Nyt mitoissa 163/40 ja jokin mielessä sanoo että alle neljänkymmenen on päästävä, olisi ihanaa nähdä vaa'assa kolmosella alkava luku. Mutta toisaalta tiedän, että hoito-ohjeitani pitäisi noudattaa, ja vain syömällä ahdistus katoaisi. Mutta sinun ansiostasi uskallan edes unelmoida paranemisesta ja uskoa, että anoreksian voi voittaa.
    Voimia vielä loppuraskauteen ja kaikkea hyvää sinulle ja pienokaiselle!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei oot yhtä huonossa tilassa ku mä olin sillo vuos sit!! :( Nyt äkkiä meet syömään ja nostamaan painoa! Et saa sillä mitään jos näät 3 alkavan luvun. Ketä kiinnostaa se et mikä luku sun vaa'assa on ollu? Elämässä on paljon muuta kuin oman itsensä kyttääminen :) Toivon niin et paranet :) Voimia ja kaikkee hyvää sulle kans!

      Poista
  12. Mäkin ehdin innostua neuvolatädin kanssa, että mulle ei tule ollenkaan raskausarpia, mutta niitä ilmestyi kylkiin vasta viikolla 38 :D

    Ja tuosta synnytyksestä. Mä en tosiaan osannut kuvitellakaan, että ne supistukset sattuu niin paljon ! Nyt niitä ei osaa enää ajatella niin kamalina, vaikka synnytyksestä on vasta vajaa neljä viikkoa. Voisin hyvin kokea saman vaikka nyt heti :D Sillä hetkellä ne vaan on tuskaisia. Ja ponnistusvaiheesta; lukemani perusteella kuvittelin sen kivuttomaksi. Toisin kävi. Jos et ponnista, supistus polttaa alavatsassa ja jos ponnistat, polttaa alapäässä. Toki ei se kaikilla satu ollenkaan ! Kuvittelin myös, että kipu loppuu, kun vauva on ulkona. Kirosin siinä kohtaa kaikki niin sanoneet alimpaan helvettiin, sillä kipu ei todellakaan loppunut. Alapää kirveli ja poltteli aivan tajuttomasti ! Ei siinä kohtaa osannut kunnolla edes nauttia vauvasta kun keskittyi kipuun :(

    Mulla kun kipua oli kestänyt jo 16 tuntia ja lapsivedet meni yhtäkkiä synnytyssalissa, mä meinasin seota. Itkin hysteerisesti. Sitä mä pelkäsinkin kaikkein eniten synnytyksessä. Etten hallitse itseäni. Se olikin aika pelottavaa, kun en ollut ikinä kokenut niin voimakkaana tunnetta, etten oikeasti saa itseäni rauhalliseksi. Kätilö kuitenkin rauhoitteli mua ja hetken päästä sainkin jo alkaa ponnistaa tyttöä maailmaan :)

    Uskon, että sun synnytys menee oikein hyvin :) Ponnistusvaiheessa muistat vaan rentoutua mahdollisimman hyvin supistusten välissä. Heität ittes ihan veltoksi ja hengittelet rauhallisesti ! Sitten jaksat taas ponnistaa kunnolla, kun on tarpeen :) Tsemppiä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eii pelottaa :DD
      Haluan jo tuntea supistuksia ja sinne synnyttämään!!
      Jotkut sanoo et kipu loppuu heti ja jotkut sanoo et ei lopu.
      Synnytys on varmaan voimakkain tunne ja ainaki voimakkain kipu, mut siit saa hienoimman palkinnon<3
      Kiitos kommasta! ::)
      P.S Kävin kattoon sun blogii, tosi kiva luen sitä nyt :)

      Poista
  13. Anonyymi12.7.12

    ei kyllä uskois että oot jo viimesillä raskaana,pieni(siis rv nähden) ja kiinteä maha sulla :) ja siis en näe sitä mitenkää pahana asiana,kun kerran noissa käyrissä (joista en älyy mtn :D) kerran pysyt. Jos joskus oon raskaana ni haluisin just tolleen kun sulla että maha ja paino kasvaa vaan normaaliin tahtiin raskauden myötä ja terveellisesti syömällä. Eikä silleen et ajattelis "et nyt voi syödä 2 eestä" ja sit lihoo sen 30kg ja synnytyksen jälkeen jää joku 20 kg pudotettavaks. Sun ei varmaa tartte ees alkaa laihduttaan , kiinteyttään vaan synnytyksen jälkeen :p.
    mut joo anteeks kun tuli näin paino keskitteinen kommentti, kun ajatuksena oli se että näytät hyvältä raskaana ollessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa mitään vaikka oliki paino keskitteinen komma :)
      se oli kiva komma kiitos

      Poista
  14. Mun maha oli aina alhaalla. En huomannut sen missään vaiheessa "laskeutuvan" koska se vaan oli alhaalla alusta asti. Housuja ei saanut kiinni varmaan juuri tämän vuoksi jo aika varhain. Tai sitten se housujen kireys johtui lantion leviämisestä. :D Mun raskauskilot tuli kasvavan massun lisäksi lantiolle. :P

    Itse en saanut kuin pikkuiset arvet kylkiin ihan viimeisillä viikoilla. Äidilläni taas tuli isot arvet koko mahaan. Ehkäpä se mun rasvailu kuitenkin auttoi, kuka tietää. :)

    Itse pelkäsin synnytyksessä kipua ja repeämistä. Kipuun onneksi auttoi epiduraali. Sain 1. asteen repeämän, joten se pelko osoittautukin sitten aiheelliseksi.

    Ponnistaminen oli helpottavaa, koska kroppa suorastaan vaati siitä (ja tekikin sen osittain ihan itsestään!). Ponnistamisen aikana muistan vain sen epäuskon: "ei se VOI mahtua" :D Noh, kyllähän se sitten lopulta mahtui.
    Ainoa hetki kun tunsin kipua alapäässä oli se kun vauvan pää oli tullut ulos, mutta vartalo oli sen pari sekuntia vielä sisällä. Siinä vaiheessa pääsi parahdus. Muutenhan se ponnistaminen puudutti alapään niin ettei se sattunut.
    Tikkien ompelu sattui sekä se vatsan painelu kun ne kiskoi istukkaa ulos. :/

    Mutta kaiken kaikkiaan mun synnytys oli oppikirjamainen enkä ollut synnytyksen aikana mitenkään kauhuissani. Ei siinä oikein krennyt pelkäämään. Kokemus oli hyvä ja voisin tehdä sen uudelleen. :D
    Minä olen niin kipukammoinen ettei tosikaan, ja kipukynnykseni on alhainen -kaikki sattuu. Silti selvisin tuosta ilman mitään traumoja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi15.7.12

      Tämä on ehkä paras blogi, mitä olen ever nähnyt. Nainen, jonka parantumista on saanut seurata ja jossa nyt odotellaan uutta elämänalkua <3. Kaikkea parasta sulle! T. Syömishäiriöstä toipunut yhden lapsen äiti

      Poista
    2. Ihana komma kiitti :) <3 Ihanaa et oot kans toipunu syömishäiriöstä ja oot äiti <3

      Poista