Yöpaita(kammo)

Ostin viimein itselleni uuden yöpaidan tai itse asiassa yömekon. Söpön pinkin pitsisen (myös venyvän) yömekon. Olin halunnut tällaistä jo kauan ja tarvitsin uutta, koska olin elänyt monta kuukautta ilman yöpaitaa. Olen siis oikeasti (naurattaa) nukkunut kohta varmaan yli pari kuukautta ilman yöpaitaa. Mulle tuli yöpaitakammo. Siis todellakin tuli!

Superhyvä näkömuistiset saattavat muistaa mun vanhan yöpaidan. Tässä postauksessa näkyy se 
vanha turkoosi yöpaita. Yöpaita, jota käytin silloin kun olin raskaana. Tää uusi minkä ostin
pari päivää sitten on tismalleen samanlainen, mutta vain eri värinen ja muutaman koon pienempi.

Mitä pidätte uudesta yöpaidastani?

Voisin sitten kertoa teille tarinan siitä, kuinka mulle tuli yöpaitakammo. Meinasin jo silloin kun tämä juttu tapahtui niin 

kirjoittaa tästä blogiin. Elikkä tää kammo alkoi yli pari kuukautta sitten yöllä. Silloin oli vielä valoisammat yöt ja kesä vasta alussa. Lukas nukkui meidän sängyssä ja heräsi yöllä maidolle. Vedin ihan normaalisti yöpaidan (silloin mulla oli sellainen tiukka gepardi yöpaita) olkaimen pois ja imetin. Lukas imi ja itse olin samalla ihan unenpöpperössä, niin kuin aina yöllä. Lukas oli syönyt ja käänsi kylkeä. Luulin, että jatketaan unia, mutta aloin tuntemaan kuinka yöpaitani alkoi kiristymään. Lukas pyöri ja kääntyili. Yhtäkkiä Lukas oli ihan mun ihossa kiinni. Yritin vetää Lukasta pois, mutta se oli toden teolla juuttunut muhun kiinni. Kaikki tämä tapahtui muutamassa sekunnissa. Sitten älysin, että yöpaidan olkain oli kiertynyt Lukaksen kaulan ympärille. Nousin ylös samalla pitäen Lukaksesta molemmin käsin kiinni. Mun sydän pomppasi kurkkuun. ''Miten tää voi olla mahdollista!'' Luojan kiitos oli viikonloppu ja Antti oli kotona. Mitä olisin voinut tehdä yksin? En pystynyt irroittamaan käsiäni Lukaksesta, koska jos olisin tehnyt niin olisi Lukas jäänyt kurkusta roikkumaan yöpaidan olkaimeen. Herätin nukkumatin mailla olevan Antin. Yritin samalla saada Lukaksen kaulan ympäriltä olkainta pois, mutta gepardi yöpaidan materiaali ei ollut venyvää eikä olkaimet joustaneet ollenkaan. Lukas oli ihan liikkumatta (en ole varma nukkuiko) mutta varmuuden vuoksi tarkistin, että poika hengittää. Antti makasi vieläkin sängyssä valveunessa, huusin itku kurkussa: ''Leikkaa mun yöpaita takaa auki!'' Vasta tässä vaiheessa Lukas alkoi itkemään. Menin kyykkyyn ja yritin repiä yöpaitaa selkäpuolelta auki, mutta turhaan. Sitten Antti olikin jo noussut ja käynyt hakemassa keittiösakset. Antti leikkasi mun yöpaidan takaa kokonaan auki ja samalla pystyin vetämään Lukaksen pois siitä kauheasta hirtto-olkaimesta. Lukakselle tuli niskaan ihan haalea punainen jälki, mutta enemmän Lukas oli itkenyt sitä huutoa ja sitä kun äiti oli ihan paniikissa. Selvisimme säikähdyksellä, mutta se oli ihan kamalaa. Ihan kuin jostain kauhuelokuvasta!

Onneksi tämä uusi yöpaita on venyvää materiaalia, joten jos sama juttu toistuisi
(mikä on todella epätodellista) uudelleen pystyisin vetämään olkaimen Lukaksen pään yli. 

Hyvää yötä ja kauniita unia! ♥

P.S Muistakaa olla varovaisia olkaimien kanssa xD