9.8.2014

Nuorena äidiksi

Sain lukijoilta kysymyksiä koskien nuorena äidiksi tulemista ja ajattelin tehdä aiheesta ihan oman postauksen!

Olin 21-vuotias kun sain Lukaksen. Olin haaveillut vauvasta kauan ja aina olin tiennyt, että haluan lapsia. Luultiin kuitenkin Antin kanssa, ettemme voi lisääntyä mun pitkään kestäneen syömishäiriön takia. Tein raskaustestejä jo ennen oikeaa Lukastestiä. Me siis tavallaan yritettiin, mutta luultiin, etten voi tulla raskaaksi. Lukas oli toivottu ihme, positiivinen yllätys sekä paras juttu mun elämässä! Pamahdin paksuksi heti kun aloin nostamaan painoa.

Milloin on hyvä ikä tulla äidiksi? 
16-vuotiaana, 23-vuotiaana, 28-vuotiaana, 35-vuotiaana vaiko 40-vuotiaana? Ei ole mitään tiettyä ikää. Joku voi olla valmis äidiksi 15-vuotiaana ja joku toinen taas 32-vuotiaana. Ikä ei ole todellakaan kypsyyden merkki, koska kaikki me ihmiset ollaan erilaisia. Jokainen sen itse tietää parhaiten, koska on sopiva hetki yrittää lasta! Uskon, että kukaan ei ole täydellinen äiti siinä hetkessä kun lapsi syntyy, vaan äidiksi kasvaminen tapahtuu vähitellen vauvan kasvun myötä.

Suomalaiset ensisynnyttäjät ovat keskimäärin 29-vuotiaita ja ymmärrän hyvin valitun kaavan. Ensin suoritetaan opinnot loppuun, tehdään hetki töitä ja jäädään sitten äitiyslomalle, mutta voihan sen tehdä miten päin haluaa. Ei ole mitään sääntöä. Olin muuttanut pois kotoa, oli vakaa parisuhde, olin ollut työelämässä, olin juuri valmistunut ammattiin ja olin ehtinyt bilettämään. Toisaaltahan olisi ollut parempi olla vakkariduunissa tai omistaa oma asunto ennen lasta, mutta en todellakaan vaihtaisi niitä Lukakseen! En ole ikinä, en milloinkaan katunut nuorena äidiksi tulemista. Mä rakastan tätä kotiäitinä olemista ja ehdin kyllä vielä tekemään töitä koko loppuelämäni.




Kaulakoru Nelly / Kengät Spiritstore / Mekko HerSecret (saatu) / Lompakko Michael Kors

Oletko huomannut mitään huonoja puolia siinä, että tulit nuorena äidiksi? 
Mieleeni juolahti mun vanha postaus aiheesta! Tässä linkki äitiyden huonot puolet -postaukseen. 
Aika tuntuu menevän nopeammin lapsen syntymän jälkeen. Kun on lapsi niin kaikki pitää sopia ja suunnitella etukäteen. En voi lähteä ulos tuosta noin vaan. Mulla on huolta ja pelkoa. Pää lyö tyhjää vieläkin ja nauran aina kaikille, että mulla on dementia. Toisaalta voisin vastata, että ei ole mitään huonoja puolia, koska noi samat jutut ikää katsomatta tulee olemaan varmaan kaikille äideille lapsen saatua tuttuja juttuja.

Miten kaverit, sukulaiset ja ihmiset yleensäkin suhtautuu nuoriin äiteihin? 
Kaverini suhtautuivat ihanasti ja olivat onnellisia meidän puolestamme. Osa kavereistani tiesikin jo, että haluan lapsen nuorena. Kaikki sukulaiset onnittelivat ja olivat tietenkin iloisia! Muhun on aina suhtauduttu hyvin ja positiivisesti. Mulle ei oo koskaan livenä sanottu mitään ilkeää, paitsi täällä blogissa nämä nimettömät anonyymit nyt huutelee mitä vaan :D

Onko sulla muutes paljon suunnilleen saman ikäisiä kavereita, joilla olisi lapsi? 
Mun ja Antin kaveripiirissä ei ole kellään muulla lapsia kuin meillä, mutta mulla on paljon serkkuja ja siellä sitten taas paljon Lukaksen ikäisiä lapsia. Mua vuotta nuoremmalla serkulla on Lukasta puoli vuotta nuorempi poika ja mua kaksi vuotta nuoremmalla serkulla on Lukasta pari kuukautta vanhempi tyttö. Mua viisi vuotta vanhemmalla serkulla on kolme lasta, mua kuusi vuotta vanhemmalla serkulla on kaksi lasta, mua yhdeksän vuotta vanhemmalla serkulla on kaksi lasta jne...

Onko tullut esiin ennakkoluuloja neuvoloissa tai muuten ja miten "vanhemmat" äidit suhtautuu suhun ihan vaikka hiekkalaatikolla tai jos käytte jossaki kerhoissa tai vauvauinnissa ym?  
Ei ole koskaan tullut mitään ennokkoluuloja! Mulla on todella mukava neukkutäti. Olen sen ennenkin täällä blogissa maininnut. Juuri eilen soitin hänelle ja varasin Lukakselle kaksivuotisneuvolan. Vanhemmat äidit suhtautuvat ihan normaalisti, samanlailla kuin olisin niiden ikäinen. Mulla on varmaan käynyt tuuri kun en ole koskaan huomannut outoa suhtautumista mun ikään. Pakko vielä sanoa, että mummot aina hymyilevät ja tulevat juttelemaan mulle! 

Tuntuuko susta yhtään, että olis jääny ulkopuolelle kaveriporukasta? 
No ei tunnu, että olisin ulkopuolinen kun kuitenkin joka päivä viestitellään. Välillä kyllä tietty kun ei pääse ihan joka tapahtumaan mukaan, mutta en myöskään tykkää olla Lukaksesta erossa. Usein otankin Lukaksen mukaan kun näen kavereitani.

Odotatko jo sitä aikaa, että monilla kavereillaki olis lapsia ja vois viettää aikaa niin, että olis lapset mukana myös? 
Välillä oon sanonu Antille, että olisi kiva mennä kavereille kylään ja siellä olisi Lukakselle leikkikaveri. 
Antin yksi kaveri saa kyllä pian lapsen.

Harmittaako koskaan kun kaveripiirissä ei ole ketään, jolla olis lapsia ja jonka kanssa vois puhua vanhemmuudesta? 

Ei harmita! Selitän mun kavereille kakkavaippajuttuja eikä niitä haittaa :D

Entä onko lapsen tarvitsema rahamäärä yllättänyt? 

Ei ole. Saatiin aluksi paljon sukulaisilta tavaroita esim. yhdistelmävaunut, turvakaukalo, syöttötuoli ja vaatteita. 

Riittääkö yhden tulot elämiseen suunnilleen? 

Meillä ei ole koskaan ollut tiukkaa, aina pystytty tekemään ja ostamaan kaikkea. 

Mitä hyviä puoli sun mielestä on siinä, että on nuori äiti? 
Parempi liian aikaisin kun sitten kun on liian myöhäistä, koska jos lapsen tekoa lykkää ja lykkää niin lopulta
raskaaksi tuleminen voi olla vaikeaa. Nuoren keho myös palautuu yleensä raskaudesta nopeammin, kuin iäkkäämmän naisen. Nuori jaksaa touhuta paremmin lapsen kanssa, mutta riippuu tietty ihmisestä.
Mietin juuri, että kun Lukas on 18 niin olen itse vasta 39.

Onko äidiksi tulemisessa yllättänyt jokin?
Miten paljon toista voi rakastaa 

28 kommenttia:

  1. Anonyymi9.8.14

    Ihana postaus, kirjotat tosi hyvin ja vaikutat mahtavalta äidiltä! :)

    VastaaPoista
  2. Anonyymi9.8.14

    Ihana postaus. :) Mä ehdin just täyttää 22 kolme päivää ennenkuin tyttö syntyi. Tyttö on nyt 9kk. Aivan samoja ajatuksia ja mielipiteitä sun kans! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva kuulla! Lukas synty 1.9 ja mul on synttärit 27.9 niin melkein heti kyl täytin 22! x)

      Poista
  3. Mä en sit taas olisi voinut kuvitellakkaan tulla äidiksi ennen 25 ikävuotta.Lastamme aloimme yrittämään ,kun olin 26-vuotias.Musta tuntu viel silloinkin ,että jos kuitenkin olen vielä liian nuori äidiksi.Halusin myös ,että multa löytyy oma koti ja vakkari työpaikka.
    Todella hyvä kirjoitus ja nautin myös mukea sun vastauksia noihin kysymyksiin :D

    http://mygorgeousdreams.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus! Mulla meni niin päin, etten oikein koskaan halunnut lapsia ennen kuin vasta nykyisen mieheni kanssa kun sitä aloimme yrittämään, mutta nyt 28-vuotiaana 1-vuotiaan pojan äitinä toivoisin, että olisin tehnyt ensimmäisen jo 10 vuotta sitten :) Ja lisää haluan ehdottomasti, ainakin yhden vielä <3

    Mulla oli vakkarityöpaikka jo 19-vuotiaana, ammatti 23-vuotiaana, omistusasunto ollut jo pariinkin otteeseen, ekan kerran 20-vuotiaana, sekä pitkäaikainen parisuhdekin. Mutta silloin en halunnut lapsia, koska ajattelin etten haluaisi koskaan. Niin se vaan vanhemmiten mieli muuttui ja nyt tuntuu että haluaisin 2 tai 3 :) Oon kyllä ihan eri ihminenkin kuin silloin nuorempana, ehkä ihan hyvä että asiat menikin näin :)

    Mun mielestä sä oot aina ollut ihan esimerkillinen äiti ja ikäiseksesi todella vastuuntuntoinen, mulla itsellä oli sinun ikäisenä mielessä vain bilettäminen. Meitä on moneen junaan! :)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi9.8.14

    Kiva postaus. Itekin yulin 21v äidiksi niin en sjatellut että olinn nuori. Mut nyt kun olen 25v ja tyttö 4 niin tuntuu että pikku tyttöhän minä silloin olin (:

    VastaaPoista
  6. Ihana postaus! Oot ollu kyllä todella onnekas. Vaikutat todi vastuuntuntoselta ja hyvältä äidiltä! Onnea teille myös tulevaisuudessa :)

    VastaaPoista
  7. Ihana postaus! Tekstistä huokuu sun kypsyys ja se, että sovit täydellisesti äidiksi! <3

    VastaaPoista
  8. Anonyymi9.8.14

    Tykkäsin!
    Kiva postaus, ja kuten mainittu, vaikutat hyvältä ja vastuuntuntoiselta äidiltä <3

    Ihana tuo punainen mekko, mikä sulla on näissä kuvissa (:

    VastaaPoista
  9. voi miten ihana tää postaus oli!! :) ja sulla on aivan ihana mekko noissa kuvissa ♥

    VastaaPoista
  10. Tosi hyvä postaus ja samaa mieltä oon kaikesta! Mä tulin äidiksi kans 21-vuotiaana :D Nyt oon 22v ja toinen vauva tulossa ♥ Ootteko te ajatellu vielä toista lasta?

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus! Mulla on niin samat ajatukset sun kanssa. Itse olin 22v tullessani äidiksi, enkä pidä itseäni mitenkään liian nuorena äidiksi. Olet Heli ihana ja upea äiti! ♥

    VastaaPoista
  12. Täällä myös 21v tuleva äippä joka odottaa esikoispoikaansa syntyväksi pian, nyt rv 41+2 :) Ihana postaus ja osaan hyvin samaistua sun fiiliksiin:) Tämäkin raskaus oli sunnitteltu ja yritetty enkä ollenkaan kadu että pian saan olla äiti pienelle ihmisille. <3 Tästä se elämä vasta alkaa :)

    Http://meri-l.blogspot.fi

    VastaaPoista
  13. Anonyymi9.8.14

    Ihanasti kirjoitit ja vastasit kysymyksiin <3
    Itse olen aina haaveillut äitiydestä ja haaveilen edelleen :) Olen nyt 21vuotias ja jotenkin mua pelottaa ajatus,että olen "vasta" 30v, kun tulisin äidiksi.Koskaan ei voi tietää onko äidiksi tuleminen kuinka helppoa tai vaikeaa.Toki multa vielä puuttuu se mieskin, joka on aika olennainen juttu tähän mun unelmaan. Uskon ja haluan toivoa, että minusta vielä tulee äiti <3 Olen päiväkodissa töissä ja vakkaripaikan sain helmikuussa,joten ei mulla asiat kuitenkaan huonosti ole ;)
    Tietenkin haluaisin äidiksi nuorena.Alle 25vuotaana olisi kiva ikä :) Oletko sä vielä kuinka pitkään kotona Lukaksen kanssa? Kaikkea hyvää teille<3 :) T.Antin äidin melkein naapuri :D (pitäisi tehdä joku nimimerkki,niin ehkä useammin kommenttia laittaisin,niin tietäisit kuka kirjoittaa :)

    VastaaPoista
  14. Anonyymi9.8.14

    mä en kans ajattele että 21-vuotias olis nuori äiti kun omasta mielestäni se on jotenkin perus ikä saada lapsia, tietty toiset hankkivat vasta myöhemmin kuin toiset :) ja onhan siinä tietty puolensa kun just lapset ovat täysikäisiä ja itsekin on sitten juuri esim 39v tai 40v eli suht nuorehko vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun suvussa on just paljon silleen et nuorena saanu lapsen :) Mun mummo oli varmaa mun ikänen ku sil oli jo 4 lasta! :D <3 Mun äiti taas oli 26 v ku sai esikoisen eli mut. Mä oon vitsaillu Antille et sit ku Lukas on 18v niin meen sen kaa baariin :D

      Poista
  15. Saako kysyä kuinka kauan sun syömishäiriö kesti? Kuinka kauan oli menkat pois yms? :) Itekin olen miehen kanssa yrittämässä lasta, mutta pelätään että mun syömiahäiriötaustan takia ei onnistuta :/ Kauheaa edes ajatella, että nuoruuden typeryys olisi voinut aiheutta jotain niinkin kamalaa :( Toivotravasti olisin joskus samassa onnellisessa tilanteessa kuin sinä! :) Olisi kiva kuulla enemmän syömishäiriöstäsi ja siitä, miten olet toipunut siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin neljä vuotta kesti. Sairastuin 2006-2007 Melkein heti ku aloin laihduttamaan niin mul lähti menkat pois ja ne oli puol vuotta pois ja sain lääkäristä terolut pillereit niin sit ne taas alko. Sit aloin syömään e-pillereit ja mun menkat tuli koko ajan vaikka olin hirmu laiha. Lopetin e-pillerit 2011 keväällä ja menkkoja ei tullu. Ja sit tulin raskaaks 2011 marraskuussa eikä menkkoja ollu tullu kertaakaan siin välissä.

      Mul on aiheesta postauksii. Klik ja klik.

      Mä toivon sydämeni pohjalta sulle plussa onnea ♥♥

      Poista
  16. Heippa, mulla olis sulle postauspyyntö:)
    Elikkä voisitko kertoo miten tukea anorektikkoo paranemisessa, jos vaan osaat?:) mulle todella rakkaalle ihmisellä oli anoreksia ja en todellakaan tiedä mitä tehä ku se ahdistusvaihe painosta iskee... Vaikka sairaus nyt on paranemassa, onneks, mutta silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmaan osaa tehä tosta aiheesta mitään postausta :S Se paraneminen pitää lähtee ihan itsestä :/ Pitää halua parantua ja pitää alkaa syömään. Kiva kuitenki kuulla et paranemaan päin jo! :) Mut mulla sit lopulta ainaki autto se syöminen siihen ahdistukseen. Ahdistus katos koko ajan vaan enemmän, mitä lähemmäs tulin normaalia painoa :)

      Poista
  17. Aivan ihana kirjoitus♡♡

    VastaaPoista
  18. Anonyymi11.8.14

    hm..mistäs tiedät,ettei sun kavereita haittaa kakkavaippajutut? hyi että.. parempaakin juteltavaa on, ja vielä tuo että otat lukaksen aina mukaan kun meet kaverillesi. joskus olisi ihan kiva olla kaverin kanssa kahden ja puhua muustakin kuin lapsista ja kakasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kohta oli ihan huumorilla kirjotettu :D Just tänään olin lenkil mun ystävän kaa ja Antti oli Lukaksen kaa, viime keskiviikkona olin tyttökavereiden kaa leffassa :) Mua ei haittaa vaikka mun kaverit kertoo niitten biletysjutuista eikä niit haittaa jos kerron jotain Lukaksesta, koska ne on hyviä ystäviä ja niitten kaa voi puhua mistä vaan <3

      Poista
  19. Anonyymi27.8.15

    Löysin sun blogin juuri, kun googlasin juustokakkureseptejä. Sulla on kiva blogi ja vihdoinkin saan uutta luettavaa :). Alan ehdottomasti seuraamaan sun blogia vakituisesti!
    Pakko kommentoida tähän, että 21v ei mun mielestä ole edes mikään erityisen nuori äiti. Mä sain lapsen 19 vuotiaana ja siitä on nyt 9 vuotta aikaa. Mun piltti on jo kolmasluokkalaine :). En itseänikään ole koskaan ajatellut erityisen nuorena äitinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi8.3.16

      Ihan samaa mieltä ettei 21-vuotias ole mikään erityisen NUORI äiti. Ihan sopivan ikäinen. Mutta tuohan on tapauskohtaista.

      Poista
  20. Mä en oo koskaa aatellu et oisin nuori ollu ku tulin äidiks :D Olin just kans 21v. Nyt tuntuu et oon jo ihan vanha... :D :/ Ja pakko sanoo et kyllä sillon 21v jaksoi paremmin heräillä kun nyt.

    VastaaPoista